Tänään aion nillittää monille varmasti tuttuakin tutummasta aiheesta. Kyseessähän on siis aamuvitutus, joka on seurausta kukonlaulun aikaan heräämisestä. Olen iltavirkku ja aamutuima ihminen, joka on koko pienen säälittävän ikänsä ajan yrittänyt sopeutua aamuvirkkujen ehdoilla toimivan yhteiskunnan sadistisiin vaatimuksiin. Tuloksetta.
Olin jo penskana aamukärtty, jolla oli viikonloppuisinkin herätyskello soimassa, jotta ehtisin nähdä lempipiirrettyni televisiosta. Monta vuotta painuin pehkuihin tunnollisesti jo kymmeneltä illalla, jotta jaksaisin herätä reippaana ja niin vitun pirtsakkana aamulla rientääkseni kouluun. Uinuin kiltisti kymmenen tuntia yössä ja siitäkin huolimatta jokainen aikainen aamuherätys oli uskomattoman infernaalista kidutusta. Toisinaan oli kausia, jolloin heräilin pitkin yötä tarkistamaan vainoharhaisesti kellosta, olinko nukkunut pommiin. Stressierkkeilin aikaista herätystä siinä määrin, että lopulta en nukkunut juuri ollenkaan. Nukku-vitun-Matti pysyi poissa. Lomilla tilanne reuskahti tietenkin aina siihen, että yökyöpelöin iloisesti pikkutunneille asti, ja hieroin unihiekat silmistäni seuraavana päivänä vasta puolenpäivän aikoihin, joskus myöhemminkin.
Onneksi tiede rientää avukseni. Unitutkijat nimittäin väittävät, että osa ihmisen aamu- tai iltatyyppisyydestä voi selittyä perinnöllisillä tekijöillä. Minun tapauksessani tämä saattaa hyvinkin käydä järkeen, sillä isäni on ollut ja on iltavirkku aamuntorkku. Voinkin siis hyvällä omallatunnolla syyttää perintötekijöitäni. Awesome! Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta joitakin vuosia sitten:
Kun iltavirkku lapsi tai puoliso seuraavan kerran nukkuu aamulla pitkään, mieti vielä hetki, ennen kuin syytät häntä laiskaksi tai vastuuttomaksi. Kyse voi näet olla peritystä ominaisuudesta, jota vastaan on hankala taistella.
Sama koskee aamuvirkkuja: ei heitä kannata moittia ilonpilaajiksi, vaikka he lähtevät aikaisin juhlista nukkumaan. Geenit käskevät.
"Näyttää siltä, että jopa puolet ihmisen aamu- tai iltatyyppisyydestä voi selittyä perinnöllisillä tekijöillä", kertoo unitutkija, neurologian dosentti Christer Hublin Työterveyslaitoksesta.
Joillakin perimän osuus on Hublinin mukaan erittäin voimakas, ja vuorokausirytmin muuttaminen on heille todella tuskaa.
Kokonaisuudessaan artikkeli löytyy täältä.
Heräsin eilen kuudelta aamulla ehtiäkseni töihin seitsemäksi. Voi sitä vitutuksen määrää, kun matkalla töihin näin kaikkialla aurinkoisia aamuihmisiä. Eräskin puuhakas ja punaposkinen aamuvirkkuilija pesi tarmokkaasti asuntonsa ikkunoita puoli seitsemältä aamulla. Siis mitä helvettiä? Kuinka järkiheitto ihmisen täytyykään olla ryhtyäkseen tuollaiseen älyvapaaseen mielitekoon?
Sekin vituttaa, kun kaikkialla viljellään aamuvirkkuisuuteen kannustavia muka nokkelia sananparsia:
Aikainen lintu madon nappaa.
Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.
Puhumattakaan siitä hirveästa Joulukirkkoon -renkutuksesta:
Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Onneksi löytyy myös sukkelia sutkautuksia meidän yökyöpeleiden iloksi:
Joka aamusella nauraa, on iltasella haukan persiissä.
Pystyn erittäin hyvin samaistumaan Xenan tuntemuksiin tämän videon alussa:
http://youtu.be/WgH3zZomMKw
Ja sitten tietenkin tähän loppuun vielä perinteinen ja aina yhtä lumoava vitutusbiisi, jossa on ikuisuustenhoa:
http://youtu.be/_PbWsF-8aJU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti