Tämän blogin syntyhistoria kävikin jo ilmi edellisestä postauksesta, mutta sananen vielä siitä, miksi tällaisen blogin tähti nyt on syttynyt tuikkimaan blogosfäärin taivaalle. Ensinnäkin, vittuilu ja varsinkin vittuuntuminen tuntuu olevan meillä suomalaisilla geeneissä. Varttuessamme yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi ja ennen kaikkea kansalaisvaikuttajiksi, on meidän välttämätöntä opetella hiomaan huippuunsa vittuilun jalo taito. Vittuuntumisen taitoa sinänsä ei tarvitse yleensä sen erityisemmin hioa, se tulee luontevasti selkäytimestä. Lahjakkaimmat meistä kykenevät myös vittuilemaan vaistonvaraisesti. Lucky bastards, I'd say. Tämän blogin ylväs tavoite on kannustaa kaikkia kanssakärsijöitä rohkeasti ilmaisemaan negatiiviset tuntemuksensa, suomeksi sanottuna siis: Jos vituttaa, niin antaa vituttaa.
Voiko vitutukseen kuolla -blogi on perinteinen pahan mielen purnausblogi. Täältä vinkuminen, valitus, kiukuttelu, itku, hampaiden kiristely, paatoksellinen raivoaminen, lannistunut tyytymättömyys vallitseviin asiaintiloihin, pahansuopa purnaaminen, ilkeämieliset sutkautukset ja puhdas vittuilu ja ennen kaikkea vittuuntuminen löytävät purkautumiskanavan. Valittaa voi aina. Vittuuntua voi aina. Ennen kuin joku pyhässä pilvessä oleva jalo sielu alkaa haukkua ja parjata meitä masentaviksi kyrsiintyneiksi kyynikoiksi ja vilpittömyyden ja viattomuuden teurastajiksi, niin tehtäköön selväksi se seikka, että kyllä me tästä elämästä myös suunnattomasti nautimme. Pieniä ilonaiheita löytyy jokaisesta päivästä (toisesta blogistani Sateenkaarikommuunista löytyy tuon tuosta ilonaiheita). Maailma on erikoisjännä paikka, ja seuraan mielenkiinnolla kaikkea mitä täällä tapahtuu. Kuitenkin ikävä tosiasia on se, että maailma ei ole sellainen, millaiselta joidenkin Jehovan todistajien lehtisten kannet näyttävät. Leijonat eivät laidunna lammasten kanssa. Olisihan se kivaa jos niin olisi, mutta kun EI OLE.
Sallikaa minun esittäytyä. Minä olen Musta Saara, neljännesvuosisadan sinnitellyt turkulainen humanisti. Yksilötasolla ihmisten rakastaja, yleisellä tasolla ihmiskunnan vihaaja. Viimeaikaisia vitutuksen aiheita:
- ärsyttävät kanssamatkustajat junassa
- Suomen MM-voitto lätkässä, koska voiton myötä menetin ilmiömäisen hyvän vittuuntumisen aiheen
- kun poistaa kahvinkeittimestä vanhan suodatinpussin, ja suodatinpussi repeää tiputtaen kosteat kahvinpurut matolle
-jugurttipurkkien kannet, jotka eivät koskaan aukea tasaisesti, vaan aina purkin reunaan jää kiinni raivostuttavia suikaleita, joita pitää sitten yrittää sormet jugurtissa nyppiä irti
Tervetuloa vittuuntumaan kanssamme! Voiko vitutukseen kuolla? Epäilen vahvasti, että voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti