Vitutusta ja sirkushuveja

(Varoitus: sisältää leipiintynyttä vuodatusta)


Kävin tässä eräänä päivänä lasteni kanssa sirkuksessa. Kutsuttakoon heitä tässä tekstissä tunnekylmästi Lapsi A:ksi ja Lapsi B:ksi, ja tarkasteltakoon asiaa viileästi ja vittuuntujan näkökulmasta. Lapsi A on pian 6-vuotias, Lapsi B puolestaan kolmen vanha.
Päätin siis eräänä sadepäivänä yllättää lapset, koska sirkus oli tullut kaupunkiimme ja lapset olivat jo pidemmän aikaa ilmaisseet mitä kärkevimmin sanankääntein halunsa päästä sinne. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, koska halusimme saada kolme vierekkäistä istumapaikkaa paraatipaikalta, A-katsomosta, jonka siis väitettiin olevan parasta herkkua heti aitioiden jälkeen. Siinä tovin jonotettuamme, pariin otteeseen 180-kiloisten telaketjumutsien ja -tätien etuilemaksi joutuneina saimme kuin saimmekin 3 vierekkäistä paikkaa A-katsomosta. Pulitin tästä lystistä reippaat 70 euroa, joka teki melkoisen loven laskunmaksukassaani, mutta halusin lapsia ilahduttaakseni kerrankin panostaa johonkin erikoishauskaan.

Väkeä oli paikalla saapuessamme ilahduttavan vähän, sillä olin varautunut suurempaankin ruuhkaan ja yleiseen hässäkkään. Päätin samaan konkurssiin heittäytyä täysin holtittomaksi hemmottelijaksi ja kysyin, tahtoivatko lapset hattaraa. No, halusivathan ne. Tuumasta toimeen - paarustimme tihkusateessa hattarakojulle, josta tilasin hattaran meille jokaiselle (kyllä, myös itselleni). Saatuamme hattarat mieleeni juolahti, että hattara on taipuvainen sulamaan kastuessaan ja jouduin pienoiseen paniikkiin - edessäni seisoi Lapsi B (3v.) itsensä kokoinen hattara kädessä huterasti keikkuen ja taivaalta tuli jo toki tässä vaiheessa vettä kuin itsensä Esterin perseestä. Tilanteen pelastaakseni sieppasin hattaran toiseen käteeni, jossa pitelin jo omaa hattaraani, nappasin Lapsi B:n toiseen käsipuoleeni, komensin Lapsi A:ta seuraamaan ja aloin tarpoa sirkustelttaa kohti. Lapsi A:lta jo hattaran piteleminen sinänsä onnistui ja olin siitä tyytyväinen, sillä käteeni ei olisikaan enää mahtunut yhtään useampaa sokeripilveä tikun päässä. Sen sijaan Lapsi A oli niin hullaantunut sirkustunnelmasta, että unohti katsoa, minne kävelee ja minne hattarallaan sohiikaan. Lopputuloksena oli hattaraa ainakin tuntemattoman pikkutytön tukassa, rockabilly-tyyppisen sedän farkkujen takamuksessa sekä ilmeisen varakkaan, keski-ikäisen rouvan takinhelmassa. Toivon, ettei kukaan heistä huomannut vahinkoa. Sisälle päästyäni totesin, että omassa kädessäni olleet hattarat olivat sateessa liimaantuneet peruuttamattomasti yhteen.


Kun vihdoin pääsimme sisälle sirkustelttaan ja meitä lähdettiin ohjaamaan paikoillemme, odotukseni olivat korkealla ja sekä minun että lasten tunnelmat katossa. Tästä tulisi mahtavaa! Onnittelin jo etukäteen itseäni hyvistä istumapaikoista ja loistonäkymistä. Voi helvetin helvetti, että olinkin väärässä. Paikoillemme päästyämme kävi selväksi, että A-katsomo ei ole lainkaan sen parempi kuin esimerkiksi C-katsomo - ainakaan siellä toiseksi viimeisessä rivissä, sisäänkäyntiä reunustavan kaiteen vieressä. Menin itse istumaan kaiteen viereen, koska lapset eivät sieltä olisi nähneet sitäkään vähää. Istuuduttuani paikalleni ja hetken aikaa Lapsi A:n intomielisiä ilmeitä hihiteltyäni huomasin, kuinka lauma tutun näköisiä naamatauluja lähestyi. Kas, siinähän oli entisen työpaikkani (päiväkoti) kauhukakara ihastuttavan perheensä kanssa. Kyseisen ipanan takia sain aikanaan mm. otsaani komean mustelman ja lukuisia puremajälkiä käsiini, sylkiklimppejä hiuksiini...

No, siihen sitten istuivat, meidän edessämme oleville paikoille. Ipanan äiti ei ole sieltä pienikokoisimmasta päästä ja todettuaan paikkojen huonon sijainnin teki saman ratkaisun, kuin minä hetkeä aiemmin ja istahti reunimmaiselle paikalle blokaten samalla loputkin jo valmiiksi huonosta näköalastani.


Ensimmäinen ohjelmanumero pyörähti käyntiin ja minulle valkeni, että meitä oli vähintäänkin kusetettu paikkojen hinnan suhteen. Massiivisen, lavan reunalla sijaitsevan valotolpan takaa en nähnyt mitään, mitä maneesissa tapahtui. Esiintyjien lempipaikka tuntui olevan juuri siinä tolpan takana, johon kieltämättä olikin suurelta osin katsomosta käsin parhaat näkymät. Lapsilla sentään oli hitusen paremmat näkymät. Kanssaeläjien reaktioista päättelin, milloin oli tapahtunut jotakin aplodeeraamisen arvoista. Missasin suurimman osan ennen väliaikaa esitetystä ohjelmasta. Vitutuskäyrän yhä noustessa päätin olla olematta ilonpilaaja ja kysäisin, olisivatko lapset tahtoneet popcornia hattaroiden sijaan (tätä ennen olin jo itse syönyt 2,5 hattaraa, koska lapset "ei tykänneet"). Joo, tottakai haluttiin popcornia! Jälleen kerran tuumasta toimeen ja pihamaalle jonottamaan. Tähän väliin sopiikin mainiosti liittää seuraava lista.


Jonottajan muistilista

• Muista, että normaalit kohteliaisuussäännöt eivät päde jonossa.
• Jonossa sinulla on loistava tilaisuus harjoittaa eloonjäämisviettiäsi, alkukantaista käyttäytymistä sekä soveltaa viidakon lakeja - mikäli olet isokokoinen ja luonteeltasi hyvin peräänantamaton, tämä toimii varmasti eduksesi ja vältyt turhalta jonossa seisoskelulta.
  
• Mikäli jonossa on äiti, joka on riittävän piittaamaton jättääkseen alle puolentoista metrin mittaiset lapsensa maahan sen sijaan, että kannattelisi heitä käsivarsillaan, sinun on täysin sallittua talloa lapset jalkoihisi, kävellä heitä päin ja käyttää heidän taltuttamisekseen röyhkeää kyynärpäätaktiikkaa. Opastathan myös oman jälkikasvusi olemaan piittaamatta itseään lyhyemmistä henkilöistä ja jatkamaan tyynesti kulkuaan suorinta reittiä, vaikka edessä sattuisi tällainen este olemaan.
• Kun tiedossa on sankoin joukoin jonottamista, muistathan aseistautua huolella. Mummovainaan Hesarin aukeaman kokoinen käsilaukku on tähän tarkoitukseen mitä mainioin. Myös suuri sateenvarjo tai reppu käy. Kääntyile paljon. Mikäli sinulla ei ole riittävää varustusta, on hyvä ottaa koko perhe anoppia myöten mukaan turvaksi jonottamaan sitä yhtä ainoaa karkkipussia.
• Mikäli et ole varma, mitä haluat ostaa, huolehdi ettet yritäkään päästä siitä selvyyteen ennen kuin pääset juttusille itse kassahenkilön kanssa. Hän on kiinnostunut kuulemaan koko ajatustyöskentelysi ääneen lausuttuna, aina "Päivää, en oikein tiedä vielä, mitä haluan":sta viitisen minuuttia myöhemmin tapahtuvaan maksuun saakka. Tee tämä huolimatta siitä, että jonottaessasi nähtävilläsi on koko ajan ollut lista, josta käy ilmi sekä puljussa myytävänä olevat herkut, että niiden hinnat. Muista kysyä tuotteen saatavuutta huolimatta siitä, että juuri niitä himoitsemiasi vihreitä Trip-mehuja onkin läjäpäin juuri siinä nenäsi edessä - nehän saattavat olla vain näytekappaleita.
• Jonotustilanteessa on eduksi, mikäli hallitset mm. seuraavat kansalaistaidot: nyrkkeily, väittely, murhaava katse, judo, korvanlehden irti pureminen sekä viime kädessä kuoliaaksi tallautuminen.
• Kun olet saanut haluamasi sorttisen karkkipussin/mehun, muista jähmettyä niille sijoillesi avaamaan pakkaus. Takanasi jonottavilla ihmisillä ei ole enää kiire nyt, kun sinä olet saanut haluamasi.
  

Jonotettuamme ja vihdoin popcorneja rikkaampina (monta rahaa köyhempinä) jonotimme takaisin telttaan ja löysimme suuremmitta ongelmitta (sadetta ja putoilevia popcorneja sekä röyhkeitä kanssaihmisiä lukuunottamatta) takaisin paikoillemme. Väliaika päättyi. Nautin tolpan takaa viuhtovista käsistä ja kuulemistani äänistä ja kiitin korkeampia tahoja siitä, etten ollut ottanut kameraa mukaan.
Edessä istuva kauhukakara tarjosi onneksi vaihtoehtoista viihdykettä rynkyttämällä penkkiään, mankumalla tahtovansa ulos/kotiin/nukkumaan/syömään/vessaan ja hakkaamalla siskoaan ja huutamalla tälle "TURPA TUKKOON!" ja valittamalla äidilleen minun lapsistani, joista etenkin Lapsi B tuntui olevan se, joka "koko ajan hakkaa ja potkii". Äiti lohdutti lapsiparkaansa kumartelemalla poikansa puoleen, silitellen ja halaillen ja estäen Lapsi B:tä näkemästä esityksestä sen enempää kuin minäkään.

Siis oikeesti!!!

....mutta muuten meillä oli oikein kivaa. Most splendid!